Lännenratsastaja Merita Korhonen on ollut heppahullu jo pikkutytöstä. Nyt aikuisena häntä kiinnostaa erityisesti lännenratsastus, jossa korostuu hevosen käsittely ja yhteistyö sen kanssa.
Iisalmelainen Merita Korhonen ,53, kiipesi hevosen satulaan ensimmäisen kerran seitsemänvuotiaana. Kaikista ratsastuslajeista rakkaimmaksi hänelle on tullut länkkä eli lännenratsastus (western riding). Se on iloinen, herkkä ja vaativa kontaktilaji, joka opettaa itseymmärrystä, johtajuutta, vuorovaikutustaitoja ja tulkitsemaan niin hevosen kuin ihmisen mielenliikkeitä.
Päivätyönään Korhonen toimii autismikirjon asiakkaiden kanssa. Hän on yksikön johtaja Savas-säätiön ylläpitämissä Haipakka-asunnoissa ja Osallisuustalo AITOssa Iisalmessa.
Mikä houkutteli lännenratsun selkään?
– Aloitin perinteisen kouluratsastuksen ja esteratsastuksen jo pikkutyttönä. Parikymppisenä kiinnostuin oman suomenhevosen kouluttamisesta, puskaratsastuksesta eli maastoilusta ja kärreillä ajamisesta. Rivitanssin eli kantritanssin aloitin 29-vuotiaana ja sitä kautta tutustuin lännenratsastusta harrastaviin porukoihin.
– Hevosten käsittely opettaa havainnoimaan sekä ymmärtämään omia tunteita.
Lännenratsastuksessa voi tehdä monenlaista. Minua kiinnosti erityisesti hevosen käsittely ja yhteistyö hevosen kanssa. Koin, että ne jäävät vähemmälle muissa ratsastuslajeissa.
Kävin aluksi Iisalmen Iimäessä lännenratsastusvalmentaja Maria Astikaisen opissa. Kun hän perusti oman tallin, siirryin sinne harrastamaan.
Millainen eläin hevonen on?
– Hevonen on hyvä työkaveri ja äärimmäisen hieno, viisas, kaunis ja mielenkiintoinen.
Miten hevosen kanssa pärjää?
– Vuorovaikutus on hienovaraista. Hevosta pitää arvostaa, kunnioittaa, osata havainnoida ja tulkita sen käyttäytymistä. Ymmärtää, että se on luontokappale, joka toimii vaistojensa varassa ja voi säikähtää uusia asioita.
Edellyttääkö lännenratsastus erityistä asua?
– Ei tarvitse olla mitään erityistä asua. Treeneissä voi käyttää normi ratsastushousuja, -saappaita, -bootseja ja -kenkiä. Lisäksi voi olla kannukset, kypärä, hanskat ja halutessa turvaliivi.
Kilpailuissa on näyttävät asut: kilpailupaita länkkätyyliin, ratsastusfarkut, ratsastusbootsit ja chapsit, jotka ovat housujen päälle puettavat kokopitkät suojat. Ne on aikoinaan suunniteltu suojaamaan ratsastajaa piikkipensailta. Lisäksi joissakin luokissa käytetään stetsonia.
Kuinka usein käyt tunneilla?
– Ohjatulla tunnilla käyn kerran viikossa. Tunnilla valmentaja ohjaa koko ajan harjoituksia suunnitelmansa mukaan, tarkkailee kehon käyttöä, istuntaa ja yhteistyötä hevosen kanssa.
Oletko koskaan pudonnut hevosen selästä?
– Olen ja yllättävässä tilanteessa oman hevoseni Tikrun selästä. Pidin sitä tallissa, jossa oli myös navetta. Kerran lehmiä oli karannut sieltä, ja tallinpitäjä pyysi minua kaveriksi ottamaan niitä kiinni. Lähdin apuun hevosen kanssa miettimättä sen enempää seuraamuksia.
Niillä lehmillä oli valtavat sarvet. Hevoseni ei ollut aikaisemmin nähnyt sellaisia sarvia niin läheltä tai kohdannut samalla laitumella niin isoa lehmälaumaa. Se säikähti ja pukitti ilmaan tosi korkealle, mitä se ei yleensä tehnyt koskaan. Lensin kaaressa sen selästä maahan, ja käteni kipeytyi vähäksi aikaa.
Teetkö hurjia temppuja tai harrastatko reiningiä?
– En tee. Lännenratsastuksessa on noin 20 alalajia. Reining on vaativa kilpailulaji, jossa tehdään liukupysähdyksiä, nopeita käännöksiä, peruutuksia ja laukkaympyröitä.
Videolla lännenratsastusta ja reiningiä muusikko Kari Vepsän kanssa
Tunneilla tutustutaan eri lajeihin, niiden perusteisiin, maastoiluun, maastakäsittelyyn ja harjoitellaan usein trailia, eräänlaista esteratsastusta. Siinä mennään aika rauhallisesti, ja ratsastaja mukailee karjapaimenten tapaa työskennellä oikeissa tilanteissa.
Tarkoitus on suorittaa radalle rakennetut esteet ja tehtävät. Trailissa voidaan vaikka avata portti yhdellä kädellä, mennä portista ja sulkea se irrottamatta toisen käden otetta portista. On mielekästä, että harjoituksella on joku tarkoitus eikä vain ratsasteta ympyrää.
Katso video trail-ratsastuksesta
Miten hyödynnät ratsastuksessa opittua työssä?
– Ratsastuksesta voi ammentaa työhön ja päinvastoin. Työskentelen autismikirjon asiakkaiden kanssa. Heillä on vaikeuksia kommunikoinnissa, joten kehon kieltä ja vuorovaikutusta pitää pystyä havainnoimaan ja tulkitsemaan. Olen aina pitänyt hevosten tarkkailusta, ja ratsastus ja hevosten käsittely opettavat havainnoimaan sekä ymmärtämään omia tunteita.
Auttaako lännenratsastus johtamisessa?
– Hevosen käsittely opettaa myös johtajuutta mukaan lukien itsensä johtamisen. Hevonen on luonteeltaan mustavalkoinen, ei se ymmärrä käsitteitä ”ehkä” tai ”en tiedä”. Täytyy tietää itse, mitä tekee, kun ohjaa.
Onko joku hevonen jäänyt erityisesti mieleen?
– Edesmennyt hevoseni Kiss My Royal Cat. Se oli oikea lännenratsu, eli quarterhorse (American Quarter Horse). Omistin sen ystäväni kanssa, ja käänsimme sille nimeksi Tikru.
– Hevonen on äärimmäisen hieno, viisas, kaunis ja mielenkiintoinen.
Tikru teki minuun syvän vaikutuksen ja oli hevosista suurin rakkauteni ja tulee olemaan. Viidessä vuodessa ehti jo oppia tuntemaan toista hyvin. Se kuoli vuonna 2015 yllättäen. En ole aikeissa enää ostaa omaa hevosta. Saan tunneilla ratsastaa aina samoilla tutuilla hepoilla, jolloin niistä tulee kavereita.
Kantritanssi vai lännenratsastus?
– Jos olisi ihan pakko valita, varmaan lännenratsastus, koska olen jo pienestä asti touhuillut hevosten parissa. Molemmat ovat minulle tosi tärkeitä.